Game on!

No niin! Täällä nyt sitten. Jo kuusi tuntia takana, ja vieläkin ollaan väleissä. Tosin Noora just äsken pyysi mua olemaan lukematta tätä tekstiä samaan aikaan kuin kirjoitan, mistä hiukan pahoitin mieleni.

Käytiin tänään Ikeassakin kuin mikäkin yhteen muuttava pariskunta. Meni ihan hienosti. Kolmevuotias kutsuu Nooraa jatkuvasti Mummiksi eikä muutenkaan oikein hiffaa että me asutaan nyt täällä. Kuusivuotias ja kahdeksanvuotias ovat lähinnä innoissaan uusista Pokemon-apajista.

Tässäpä muuten lista sarjoista, joita aiomme suorittaa yhdessäasumisaikanamme:
- Stranger Things (Noora on kyllä katsonut tämän jo, mutta koska en uskalla katsoa sitä yksin, hän on ehkä luvannut katsoa sen kanssani)
- Frendit (olemme molemmat nähneet sarjan kaikki jaksot vasta alle kymmeneen kertaan)
- Broadchurch (työkaverini suositus, Noora tykkää jostain näyttelijästä)

Miksi?

Isosisko ja pikkusisko joskus vuonna 1984 tai 1985

Miksi kaksi aikuista siskosta haluaisi asua yhdessä?

Ei ainakaan vapaaehtoisesti.

Me olemme Partasen tytöt, Saara 35 vee ja Noora ihan kohta 33 vee (vielä 32 vee, huomauttaa Noora puolen metrin päästä). Lapsina leikimme yhdessä, teineinä emme. Aikuisina meistä on tullut läheisiä ystäviä. Olemme toisillemme tärkeitä ja rakkaita. Toistaiseksi.

Viime vuoden syksy oli molemmille ison elämänmuutoksen alku: erosimme samaan aikaan pitkistä parisuhteistamme. Minä, isosisko, muutin huhtikuussa omaan kotiin. Pikkusisko oli jo marraskuussa ostanut entisen avomiehensä ulos yhteisestä remonttiprojektista (hiomattomasta timantista, huomauttaa Noora puolen metrin päästä).

Minun kodissani alkaa huomenna putkiremontti. Siksi muutin tänään siskoni nurkkiin.   

#tosipaljon #molemmat

Jos joku onnekas välttyikin tältä videolta Instassa ja Facebookissa, eipä välty enää.

IMG_2748 from Saara Itkonen on Vimeo.

Enää kolme yötä.